Elämää joulun jälkeen

Kotiuduimme eilen joulun vietosta. Tietenkin sairastuin lomalla ja nyt kotona viettämässä saikkua. Muuten reissu meni ihan mukavasti. Tämä oli Toscan toinen pidempi autoreissu ikinä ja meidän matkassa ensimmäinen. Kaikki sympatiat pienten lasten vanhemmille. ;) Miten niin pienestä lähteekin niin valtava ääni? Koko 2h kissa huusi kuin syötävä. Ei auttanut niksit eikä pirkat. Kaikki kokeiltiin laulusta huomioimattomuuteen ja kieltoihin.

Perillä kuitenkin kaikki oli hyvin. Oikeastaan jopa paremmin kuin kotona. Tofukin innostui leikkimään ihan kunnolla Toscan kanssa eikä rähinöitä ollut. Äidilläni, jossa siis olimme, ei ole kissoja joten asunto oli "ei kenenkään reviiriä".

Joulun parasta aktiviteettia oli perinteiseen tyyliin joulukuusen pallot. Niitä varasteltiin kuusesta vaikkakin leikki tarkoitukseen oli annettu ihan oma pallonsa. Tässäkin asiassa aidan takana ruoho oli vihreämpää ja se pyydystämisen ilo ilmeisen suuressa osassa.

Poikkesimme myös "anoppilassa" joulupäivänä. He eivät olleet nähneet Toscaa muuten kuin kuvista joten pitihän sitä käydä näyttäytymässä. Täytyy sanoa että neidillä on mahtava reipas luonne. Ei aristele vieraita ihmisiä eikä paikkoja. Lyhyet automatkatkin olivat hyvää lisäharjoitusta tulevaa kotimatkaa varten joka menikin hieman paremmin kuin sinnepäin mennessä. Autoilua päätimme kyllä harjoitella enemmänkin ennen ensimmäistä näyttelyä. Tosca pääsee kyydittämään mm. minua töihin.

Pukki toi Toscalle valjaat. Olihan ne oikeasti jo hankittu ennen kissaa mutta tänään otimme ensimmäistä kertaa kokeiluun. Tunnin verran riehui ne päällä eikä tainnut alun ensimmäisen minuutin jälkeen edes muistaa koko valjaita. Pikkuhiljaa myös sillä rintamalla täytynee totuttaa remmiin jne.

Nyt koko poppoo jo nukkuu kukin omissa paikoissaan. Ehkäpä tästä itsekkin jo joutaisi...